Maaseudulla laajempien alueiden yksityiskohtaiset kartat olivat miltei poikkeuksetta maankäyttöön ja jakotoimituksiin liittyviä karttoja. Maaveronpohjana olevia 1600- luvun maakirjakarttoja seurasivat 1700- luvulla pelto- ja niittykartat mahdollisine rajankäynteineen.

1700- luvun puolivälin jälkeen maassamme alkanut isojako toi merkittäviämuutoksia maanjako-oloihin. Kangasalla isojako käynnistyi useimmissakylissä tai kyläryhmissä (jakokunnissa) 1700- ja 1800- lukujen vaihteessa.

Herttualan jakokunnassa, johon Herttualan kylän lisäksi kuuluivat Tarpila, Rekiälä, Pikkola ja Kyötikkälä, jako aloitettiin jo 1790- luvulla, mutta saatiinpäätökseen vasta 1800- luvun puolivälissä.

Isojako oli perusteltu ja ilmeisen onnistunut toimenpide, koska useimmissakylissä sen jälkiä ”parsittiin” vasta satakunta vuotta myöhemmin suoritetullaisojaon täydennystoimituksella tai joissain tapauksissa perusteellisemmalla uusjaolla. On sellaisiakin kyliä, joissa isojako on ainoa koko kylää koskettanut jakotoimitus.

Herttualan jakokunnassa yhdistetty isojaon täydennys ja osittainenuusjakotoimitus suoritettiin 1920- luvulla.

Pitäjänkartat, joita on laadittu 1800- luvun keskivaiheilta lähtien, on koottu yhdistelmänä maanjakotoimitusten kartoista. Tällainen on mm. Kangasalanpitäjänkartta vuodelta 1927.

Ensimmäiset ilmakuvaukset peruskartoitusta varten tehtiin Kangasalla 1940-luvun lopulla. Maastokartoituksen, sisätöiden ja painatuksen jälkeenensimmäiset 1:20 000 mittakaavaiset peruskarttalehdet Kangasaltailmestyivät vuonna 1953 ja niiden pohjalta on valmistettu Kangasalan pitäjänkartta v. 1958.

Pirkko Noukka
2.6.2024